Palsamoijan tulpat - Koostumusanalyysi
Vuoden 2024 syksyllä tutkijaryhmä nimeltä Solution of Scientists Internationale (SOS Internationale) julkaisi kattavan tutkimuksen palsamoijan tulppien koostumuksesta.
Turvallisuussyistä tutkijaryhmän jäsenet pysyvät anonyymeinä.
Voitte ladata tutkimuksen PDF muodossa tästä:
Tässä postauksessa käyn läpi tutkimuksen tuloksia. Tämä on suomenkielinen tiivistelmä, jossa olen pyrkinyt kertomaan oleelliset asiat. Ihan kaikkea ei kuitenkaan voinut tähän artikkeliin mahduttaa, joten suosittelen ehdottomasti lukemaan myös alkuperäisen tutkimuksen.
Todettakoon myös se, että itse en ole tiedemies. Kaikki alla oleva on suomennosta tuosta tutkimuspaperista. Syy siihen miksi kirjoitan tämän on se, että haluan antaa näille tutkimustuloksille lisää näkyvyyttä, ja tuoda ne laajemmin myös suomenkielisen yleisön tietoon. Se että saatte nämä asiat tietoonne tästä blogista ettekkä uutisista tai jostain tieteellisestä julkaisusta, on osoitus siitä, että tiedeyhteisö ja media ovat epäonnistuneet tehtävässään täydellisesti.
Niille jotka eivät ole vielä kuulleet tästä uudesta tulppatyypistä, pari kuukautta sitten kirjoitin aiheesta suomenkielisen yleiskatsauksen, johon linkki alla.
Termien selvennys
Tutkijat käyttävät palsamoijan tulpista nimeä "Hirschman Clots", viitaten palsamoija Richard Hirschmaniin, joka oli yksi ensimmäisiä joka julkisuudessa kertoi näistä tulpista.
Termejä "valkoinen tulppa" (white clot) ja "valkoinen thrombus" käytetään tutkimuksessa myös, mutta tässä tapauksessa niillä viitataan tavallisiin valkoisen värisiin tulppiin, sekä harvinaiseen, jo 50-luvulla löydettyyn tulppatyyppiin (white clot syndrome) jotka muistuttavat palsamoijan tulppia, mutta eivät kuitenkaan ole sama asia.
Tässä suomennoksessa käytetään näitä termejä samalla tavalla: "Hirschmanin tulppa", "palsamoijan tulppa" ja pelkkä "tulppa" viittaavat siis näihin uusiin vuosina 2020-2021 löydettyihin tulppiin, kun taas termiä "valkoinen tulppa" käytetään tavallisista, jo aiemmin lääketieteen tiedossa olevista valkoisista tulppatyypeistä.
Palsamoijan tulppien ulkomuoto
Palsamoijan tulpat ovat huomattavan erilaisia verrattuna tavanomaisiin veritulppiin joita normaalisti löydetään ihmisiltä. Niillä on taipumus olla todella pitkiä, ohuita ja lankamaisia. Ne ovat elastomeerisiä fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja niillä on polymeerinen rakenne. Ne muistuttavat elastisia kuminauhoja jotka voivat olla joko litteitä (thalloid) tai pyöreitä.
Alla olevissa valokuvissa on tyypillisiä esimerkkejä palsamoijan tulpista.
Kuvassa 18 on pyöreä ja sileä matoa muistuttava tulppa. Tämä ulkonäkö ei vastaa millään tavalla klassisia "kanan läski” (chicken fat) tulppia tai muita tyypillisiä veritulppia joita palsamoijat ovat tottuneet työssään kohtaamaan.
Usein nämä tulpat ovat enemmän thallus-tyyppisiä, tai litteitä, kuin pyöreitä ja matomaisia. Näitä litteitä, thallus-tyyppisiä tulppia löytyy sekä valtimoista että laskimoista, joihin ne ovat kääriytyneet (rolled up), mahdollisesti joissain määrin sallien veren virtauksen jatkumisen.
Alla olevassa kuvassa on joukko tyypillisen kokoisia tulppia.
Alla thallus-tyyppisiä, litteän muotoisia tulppia:
Jotkut tulpat ovat huomattavan pitkiä. Alla olevassa kuvassa palsamoija Richard Hirschman pitelee koeputkessa 50 senttiä pitkää tulppaa, joka poistettiin vainajan valtimosta. Tutkijat ovat nähneet tätäkin pidempiä tapauksia.
Mike Adamsin tutkimukset
Tämä nyt julkaistu tutkimus ei ole ensimmäinen kerta kun palsamoijan tulppia on analysoitu. Pari vuotta sitten elintarvikelaboratorio CWC Labsin perustaja tiedemies Mike Adams teki niistä pienimuotoisen tutkimuksen.
Mike Adamsin tutkimuksissa tulppanäytteistä löytyi huomattavia määriä fosforia ja tinaa. Arvot olivat +300 % ja +400 % korkeammat normaalin veren pitoisuuksiin verrattuna. Myöskin sodium-pitoisuudessa oli havaittavissa lisäystä, minkä lisäksi löytyi jonkin verran alumiinin jäämiä.
Alla taulukko ja pylväsdiagrammi tuloksista:
Erityisesti tinan epätavallisen korkea määrä huolestutti tutkijoita, koska se on myrkyllinen aine nisäkkäille.
Kemianteollisuudessa tinaa käytetään mm. materiaalien elastisuuden lisäämiseen. Tämä on mielenkiintoista kun tiedetään että palsamoijan tulpat ovat rakenteeltaan kumisia ja elastisia.
SOS ryhmän tutkimukset
SOS ryhmä lähetti näytteitä palsamoijan tulpista laboratorioihin ympäri maailmaa, joissa niitä analysoitiin erilaisilla kehittyneillä menetelmillä.
Käytetyt analysointimenetelmät olivat ICP-MS massaspektrometria alkuainepitoisuuksien mittaukseen ja HPLC-MS massaspektrometria proteiinipitoisuuksien mittaukseen.
Tämän lisäksi SOS ryhmä itse teki tulpilla histologisia kokeita.
ICP-MS massaspektrometria kokeiden tulokset
ICP-MS tekniikkaa käytetään alkuaineiden ja isotooppien havainnointiin ja määrämittauksiin.
Alla olevissa kuvissa esitetään tulpista löydetyt alkuainepitoisuudet (klikatkaa kuvia nähdäksenne ne täysikokoisina) :
Tutkijat kiinnittivät huomiota tinan, fosforin ja rikin korkeisiin pitoisuuksiin.
Koska tina on korkeasti elektronegatiivinen ja sitoutuu helposti monien aineiden kanssa, tutkijat uskovat että sillä on rooli proteiinien aminohappoketjujen ristiinlinkityksessä.
Korkeat fosforiarvot ovat kemiallisesti merkittäviä, ja todennäköisesti seurausta proteiinien välisestä ristiinlinkityksestä.
Tina ja fosforiarvot olivat samantasoisia kaikissa SOS ryhmän tutkimissa näytteissä.
Rikkimäärät olivat suurempia kuin mitä tutkijat odottivat. Todennäköisesti tämä on merkki lisääntyneistä disulfaattisidoksista, jotka voivat olla seurausta rikkiä sisältävien aminohappojen tavallista suuremmasta kertymästä.
Johtopäätöksenä todetaan, että nämä tulokset viittaavat kemialliseen prosessiin tai tapahtumaketjuun, joka on vastuussa palsamoijan tulppien muodostumisesta henkilön ollessa vielä elossa.
HPLC-MS massaspektrometria kokeiden tulokset
HPLC-MS on tehokas analyysiväline jota käytetään proteiinien rakenteen, toiminnan ja interaktioiden tutkimiseen (proteomiikka).
Alla olevassa kuvassa esitetään proteomiikka-analyysillä neljästä tulppanäytteestä löytyneet yleisimmät proteiinit, ja arvioidut suhdeluvut prosentuaalisen painon mukaan.
Alla näytteiden rakenne jaoteltuna proteiinettain (kilkatkaa kuvaa nähdäksenne se täydessä koossa) :
Alla olevissa piirasdiagremmeissa on kuvattu neljän eri näytteen 21 yleisintä rakenneosaa.
Hemoglobiinin määrä näytteissä riippuu paljolti siitä mistä kohtaa tulppaa näyte on otettu. Palsamoijan tulpat ovat enimmäkseen valkoisia, mutta yleensä niissä on myös monia punaisia kohtia hajanaisesti pitkin tulppaa.
Kuitenkin kaikissa näytteissä hemoglobiinin beta ketju oli selvästi dominoiva alpha ketjuun verrattuna.
Jos hemoglobiinin alpha-beta suhdeluku olisi 1:1, tämä olisi merkki ehjien punasolujen sitoutumisesta tulppiin.
Havaittu suhdeluku oli kuitenkin 1:5, mikä selvästi viittaa erilaiseen prosessiin, jossa erytrosyyttien vaurioitumisella on osansa.
Erytrosyyttivaurioiden lisäksi oli havaittavissa vakava epätasapaino fibrinogeenin aminohappoketjuissa: alpha beta ja gamma.
Jokainen fibrinogeeni, ja sen myötä jokainen fibriinimolekyyli, rakentuu kahden aminohappoketjun sarjasta. Niimpä oletuksena tulpista löydetyn koostumuksen olisi pitänyt olla 2:2:2, tai käytännöllisemmin 1:1:1. Näin ei kuitenkaan ollut.
Sen sijaan löydetty aminohappoketjujen koostumus oli epätavallinen 1:3:2.
Katso alla oleva kuvio.
Fibrinogeeni betaa oli selvästi eniten, toiseksi eniten fibrinogeeni gammaa, ja vain vähäinen määrä fibrinogeeni alphaa.
Tutkijat painottavat että HPLC-MS tulokset näyttivät nimenomaan fibrinogeeni ketjuja, eikä fibriini ketjuja.
Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että tulppien huomattavana rakenneosana toimii kytkeytymätön, fragmentoitunut fibrinogeeni. Jostain syystä fibrinogeeni ei ole muuntautunut fibriiniksi.
Löydetty fibrinogeeniketjujen suhdeluku vastaa miltei täsmälleen niiden kemiallista reaktiivisuutta. Energian näkökulmasta kaikista reaktiivisin fibrinogeeniketju on beta ketju, ja sen jälkeen gamma ketju. Alpha ketjun kemiallinen sidosenergia on äärimmäisen alhainen, ja siksi sitä on päätynyt tulppiin niin vähän.
Näytteistä löytyi myös pieni määrä fibronektiiniä. Tämä viittaisi kiinnityspisteisiin tulppien ja verisuonten seinämien endoteelisolujen glycocalyxien välillä, jotka sisältävät yhdistävää kudosta ja sideaineproteiineja.
Lopuksi tutkijat toteavat vielä että he eivät löytäneet merkittäviä määriä trombiinia yhdestäkään näytteestä. Tästä tehtyjä johtopäätöksiä käsitellään tulevissa lehdistötiedotteissa.
Histologia
Histologiassa näytteet värjätään tietyillä kemikaaleilla, minkä jälkeen niitä tarkastellaan mikroskoopilla tai jollain muulla instrumentilla. Värjäys saa eri alueet ja yksityiskohdat erottumaan paremmin.
Värjäyksessä tutkijat käyttivät hematoxyliinin ja eosiinin yhdistelmää (H&E).
Alla olevissa kahdessa kuvassa on 70-vuotiaalta mieheltä poistettu tulppa 100x suurennettuna.
Huomatkaa kudoksen solumainen rakenne. Tämä käy ilmi lukuisista tumman purppuran värisistä pisteistä, jotka ovat lymphosyyttejä.
Pinkin väriset tahrat ovat solujen ulkopuolista kuituverkkoa, joihin on kiinnittynyt valkosoluja (leukosyyttejä).
Alla kuva samasta tulpasta 400x suurennoksella, josta käy selvästi ilmi tulpan solumainen rakenne. Isokokoiset leukosyytit ovat ansassa vaurioituneista fibrinogeenimolekyyleistä muodostuneen verkon sisällä. Tutkijat painottavat uudestaan, että tämä on nimenomaan vaurioitunutta fibrinogeeniä, eikä ehjää fibriiniprotomeeriä.
Useat kuvassa näkyvät leukosyytit ovat omituisen muotoisia, mikä saattaa viitata sairauden tai jonkin muun tekijän aiheuttamiin vaurioihin.
Alla neljäs kuva samasta tulpasta 400x suurennoksella, alueelta missä on paljon vähemmän soluja.
Tässä kuvassa näkyy selvästi vaurioituneen fibrinogeenin luurankomainen muodostelma sekä epämuodostuneita proto-fibriilejä. Nämä muodostavat perustan varsinaiselle tulpalle.
Teoria Hirschmanin tulppien muodostumisprosessista
Verisuonen vauriokohtaan kerääntyy verihiutaleita, mustekalan muotoisia soluja, jotka peittävät vahingoittuneen alueen. Ne muodostavat verkon joka toimii perustana verenvuodon pysäyttävälle tulpalle.
Verihiutaleet lähettävät kemiallisia signaaleja jotka saavat maksan lisäämään fibrinogeenin tuotantoa, joka sitten normaaleissa olosuhteissa muuntautuisi fibriiniksi trombiini-entsyymin vaikutuksesta.
Fibriini protomeerit, tai fibriilit, ympäröivät ja verkottuvat verihiutaleiden ylle, muodostaen lopulta tulpan. Monia muita soluja, mukaanlukien punasoluja, joutuu ansaan verkon sisään tämän prosessin aikana.
Tulpan kasvaessa verihiutaleet supistavat "lonkeroitaan", vetäen kudoksen eri puolia yhteen, mikä vähentää verisuonen paranemisprosessiin tarvittavien kantasolujen määrää. Tämän supistusprosessin aikana punasolut kirjaimellisesti puristetaan ulos. Tästä erytrosyyttien poissaolosta johtuu valkoisen thrombuksen enimmäkseen valkoinen väri. Tämä prosessi eroaa punaisista thrombuksista, jotka yleisesti ottaen muodostuvat laskimoissa joissa on alhainen verenpaine ja virtausnopeus. Näissä tulpissa monet punasolut jäävät ansaan fibriinimatriisiin, saaden nämä tulpat näyttämään punaisemmilta.
Palsamoijan tulppien ominaispiirre on se, että ne voivat muodostua sekä valtimoissa (korkea verenpaine ja virtausnopeus) että laskimoissa (alhainen verenpaine ja virtausnopeus).
Palsamoijan tulpat eivät ole homogeenisiä matriisiin ansaan joutuneiden solujen suhteen. Sen sijaan ne muodostuvat satunnaisista proto-fibriilien kokoelmista, jotka ovat ankkuroituneet yhteen heterogeenisiin rykelmiin, joilla on taipumus kasvuakseliin ja suuntautumiseen.
Ristiinlinkitys joka pitää tätä fibriinistä kuitujen "linnunpesää" koossa johtuu lisääntyneestä disulfidi sidosten esiintymisestä ja ylimääräisen fosforin esteettömästä sitoutumisesta. Tämän seurauksena palsamoijan tulpissa esiintyy kohonneita fosfori ja rikki arvoja, kuten ICP-MS (massaspektrometria) analyysistä kävi ilmi. Tämä ylimääräisen fosforin ja rikin aiheuttama ristiinlinkitys antaa sekoitukselle sen elastiset, kuminauhaa muistuttavat ominaisuudet.
Nämä todella taipuisat mutta silti yllättävän vahvat tulpat näyttäisivät olevan ankkuroituna verisuonen endoteliaalikerroksen nukleaatiokohtaan. Tutkijoiden hypoteesi on, että tämä saattaa tapahtua endoteliaalin vaurioitumisen seurauksena, jonka on mahdollisesti aiheuttanut SARS-CoV-2 viruksen kulkeutuminen endoteliaalisolujen lipidi kaksoiskerroksen läpi.
Sen jälkeen kun viruksen Piikkiproteiini on syntetisoitu cytosolissa isännän ribosomien toimeista, se siirtyy solun ulkopinnalle, tehden siitä kohteen isännän immuunisoluille. Kun immuunisolut havaitsevat ja tuhoavat tai vaurioittavat solua jonka pinnalla Piikkiproteiinia esiintyy, tuon solun tuhoutuminen saattaa vapauttaa ylimääräistä vapaata fosforia. Tämä fosfori voi sitten olla valmiina yhdistymään fibrinogeenin aminohappoketjuihin kun tulpan muodostuminen alkaa.
Solutuho itsessään saattaa myös olla riittävää toimiakseen palsamoijan tulpan nukleaatiokohtana. Tutkijat epäilevät että palsamoijan tulpat muodostuvat pääasiassa fibrinogeenistä joka ei ole muuntautunut fibriiniksi trombiinin toimesta.
Koska kolme polypeptiidiketjua (alpha, beta, gamma) jotka normaalisti muodostavat fibrinogeenin/fibriinin ovat osittain toisistaan erotetut, se suhdeluku millä niitä päätyy palsamoijan tulppiin riippuu niiden saatavilla olevasta sidosenergiasta. Tästä johtuen palsamoijan tulpissa beta ketju, korkean sidosenergiansa myötä, muodostaa 50 % tulpasta, kun taas gamma ketju vastaa 30 % :sta, ja alpha ketju muodostaa loput 20 %.
Tämän vinoutuneen kolmen polypeptiidiketjun (alpha, beta, gamma) suhdeluvun takia palsamoijan tulpat eivät ole tyypillisiä valkoisia thrombuksia. Tämän lisäksi, johtuen punasolujen ja fibriinin suhteellisesta vähäisyydestä, ne eivät myöskään muistuta tavanomaisia punaisia thrombuksia.
Näinollen palsamoijan tulpat näyttäisivät edustavan täysin uutta thrombuksien luokkaa, joka kykenee muodostumaan sekä valtimoissa että laskimoissa. Tämä on uusi sairaus. Tästä johtuen luonnollinen tulppia tuhoava entsyymi, plasmiini, ei kykene hajottamaan niitä.
Näyttää todennäköiseltä että palsamoijan tulppien muodostumiseen johtava tapahtumaketju saa alkunsa joko virusinfektiosta tai lipidi-nanopartikkeleita sisältävistä COVID-rokotteista ja niiden aikaansaamasta piikkiproteiinin tuotannosta.
Havaintojemme mukaan palsamoijan tulpat näyttävät kykenevän kasvamaan esteettömästi verisuonia pitkin. Alkuperäinen endoteelikerroksen vauriokohta toimii sekä kiinnityskohtana, että tulpan muodostumisen nukleaatiokohtana.
COVID infektion tapauksessa isännän oman immuunisysteemin aiheuttama solutuho (tulehdus) saattaa aiheuttaa tulpan muodostumisen. Tutkijoiden tietämyksen mukaan tämänkaltaista tulpan muodostumismekanismia virushyökkäyksen seurauksena ei kuitenkaan ole kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.
Tapauksissa joissa COVID rokotteet näyttäisivät laukaisevan tapahtuman, tutkijat epäilevät että rokotteiden lipidi nanopartikkelit ja/tai niiden jälkeen alkava Piikkiproteiinin tuotanto saattaa aiheuttaa endoteelivaurioita, johtaen palsamoijan tulppien syntyyn.
Palsamoijan tulppien ominaispiirre on fibriinin suhteellinen vähäisyys, sekä fibrinogeeniä fibriiniksi muuntavan trombiinin ilmeinen puute. Tällä hetkellä ei ole tiedossa onko trombiini täysin poissaoleva, vaiko läsnä mutta jotenkin poiskytketty, tai muulla tavalla estynyt.
Siinä hypoteettisessa tapauksessa että tulpat aiheutuisivat synteettisesti COVID rokotteiden seurauksena, Piikkiproteiini (isäntäsolujen tuottama) ja lipidi nanopartikkelit saattavat toimia tulpan muodostumiseen johtavan ketjureaktion alkuunpanijoina. Toimintakykyisen trombiinin poissaollessa tulpan muodostava reaktio saattaa sen sijaan käyttää osittain erotettua fibronektiiniä fibriinin sijasta, minkä tuloksena on pitkä, kuminen tulppa. Tällä tulpalla on ainakin yksi kiinnityspiste verisuonen endoteelipäällysteessä, ja se kasvaa suonen sisään, jatkaen virtaussuunnan mukaisesti kiinnityspisteeltä tai nukleaatiokohdasta.
Loppusanat
Valkoisten lankamaisten tulppien äkillisen ilmaantumisen havaitsivat ensimmäisenä palsamoijat operoimissaan vainajissa, pian COVID rokotusten alettua.
Nämä kumiset tulpat eivät muistuta normaaleja tulppia, kuten punaisia thrombuksia tai "kanan läski tulppia” (chicken fat clots), joita tavallisesti löytyy vainajista.
Nämä tulpat muistuttavat valkoisia thrombuksia, mutta niistä poiketen näitä löytyy sekä laskimoista että valtimoista.
Alkuaineanalyysi löytää todisteita kohonneista fosfori, rikki ja tina arvoista, joista jokainen tuo osansa tähän uuteen tulppa-ilmiöön.
Näiden poikkeavien valkoisten tulppatapausten äkillinen kasvu leikkaussaleissa COVID rokotusten aloittamisen jälkeen on yksi todiste lisää syy-seuraus linkistä, joka pitää kiireesti tutkia.
Toistaiseksi, tämän kirjoitushetkellä, lääketieteen ammattilaiset ja heidän organisaationsa, mukaanlukien julkiset terveysinstituutiot, kieltävät edelleen näiden uniikkien ja poikkeavien valkoisten tulppien olemassaolon. Vahva painostus olla tekemättä ruumiinavauksia äkillisesti kuolleille henkilöille on lisätodiste terveysauktoriteettien ylläpitämästä vaarallisesta salailusta.
Todisteet tietovuotajilta ja rohkeilta terveysalan ammattilaisilta jotka eivät pelkää puhua, maalaavat pelottavan kuvan jostain, mikä saattaa olla suurin kansanterveydellinen hätätilanne mitä on koskaan nähty. Se että viranomaiset yhä kiistävät näiden uusien tulppien olemassaolon, saa vetämään sen johtopäätöksen että voimassa on maailmanlaajuinen, valtava salailuoperaatio.